Palaan hetkeksi esteettisen kirurgian pariin, koskien huulieni täyttöä...edelliseen postaukseen en saanut liitettyä huulikuviani kun tietokone oikkuili, jos nyt onnistuisi:
Siinä siis ennen ja jälkeen kuvat. Huulien asento hieman erilainen kuvissa mutta eron näkee silti. Itse rakastan huuliani nyt ja aion jatkossakin käyttää tätä mahdollisuutta :)
Tässä tullut mietittyä kaikenlaista omiin ihmissuhteisiin liittyvää.. Sitä kuinka tärkeitä ne ovat kaiken kannalta. Asioiden saavuttaminen yksin on mahdotonta. Vaikkakin olen todella itsenäinen persoona ja haluan että kaikki narut ovat omissa käsissäni. Niinkuin jo aiemmin oon maininnut, olen luonteeltani kipakka ja annan kyllä kuulua jos varpailleni astutaa. Yleensä saankin ihan rauhassa olla sillä teen hyvin selväksi kaikille ettei muiden mielipiteet vaikuta elämäntyyliini.Haluan tehdä asiat omalla tavallani.. On mahtavaa et on yhteistyöhön halukkaita yrityksiä sillä ne kaikki auttavat minua saavuttamaan unelmani!
Läheiseni ovat mulle hyvin rakkaita...kuitenkin heidän toimintansa ärsyttää minua... Parin ihmisen on hyvin vaikea iloinen puolestani, päätöksistä joita olen tehnyt, joita teen. Tulee kritisointia, mutta sitten taas myös varpaille astumisia. Haluaisin pitää omat asiat omina juttuinani..mutta se tuntuu olevan mahdotonta. Kun ollaan kateellisia, niin yritetään viedä multa mun itse saavuttamani asiat ja tehdä niistä heidän omia. Kun kuulee mun yhteistyötahoista, halutaan saada se sama, tehdään samoja päätöksiä äkkinäisesti vaikkakaan päämäärä ei millään tavalla ole sama. Mut ne tehdään, ihan vain silkasta kateellisuudesta, siksi ettei pysty sietämään sitä mitä itse olen saanut hankittua. Pääosin siedän kaiken mutta välillä tuntuu et menee liian pitkälle.
Hehe, mahtuha se tuokin betterbodies toppi päälle vielä vaikka pelkäsin ettei enää uppoa :D
Mutta jokainen tekee omat valintansa ja tärkeintä on antaa kaikki tuki toiselle. Mutta siinä vaiheessa kun sun pitäs antaa tuki ihmiselle joka vahingoittaa sun elämääsi, tulee ylitsepääsemätön tilanne. Tankki ja pönikkä häiriö, niinkuin ystäväni tapaa sanoa :D
Mutta sitä on vaa yritettävä keskittyä olennaiseen vaikka pahaa tekeekin. Salille kyllä mieleni tekis, muttakun näiden pirun tisuleiden takia ei luvallista vielä. Treenaaminen on kyllä parasta mahdollista terapiaa. Kun antaa kaikkensa, niin psyykkisesti kuin fyysisesti saa takin tyhjäks vaikka kuinka asiat painais tai kiukuttas.
Älkää antako kenenkään lannistaa teitä! pysykää vahvoina vaikka se tuntuukin mahdottomalta toisinaan. Kun juokset tuulta päin, tulet aina vain vahvemmaksi! :) itseni oli pakko kanavoida kiukkuni ja tuoda sitä tekstin kautta ulos...mutta lannistu en :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti