Paljonko sinä olet valmis tekemään kaiken haluamasi eteen?

Tässä sunnuntai illan ratoksi mietiskelin paria mennyttä vuotta ja kaikkea mitä siihen sisältyi...Sitä mihin tähtään ja paljonko olen siihen valmis panostamaan?? Kaikilla on omat rajansa, mihin pystyy, mitä jaksaa.. Haaveenani on jo 10v ajan ollut kisailla fitness lavoilla. Mutten ikinä niinä vuosina uskonut että siihen pystyisin... tietysti ajatuksiini vaikutti kaikki sen hetkinen elämääni liittyvä.

Parisuhteeni oli huono, miesystäväni ei pitänyt kuntosaliharrastuksestani, lenkkeilyistäni, spinning tunneistani yms sillä ne veivät liikaa aikaani hänen mielestään!Voitteko uskoa moista?? Sen lisäksi, vaikka ajatukseni oli näyttää kiinteältä fitness mimmiltä, rääkkäsin kroppaani syömättömyyksillä, paastoilla, hyvin niukalla ruokavaliolla (johon sisältyi vain muutaman valitut ruoka-aineet) sekä liialla liikunnalla. Sain kuitenkin apua ongelmaani ja vointini alkoi parantua.
¨
Sitten löysin pt:n joka halusi auttaa, teki ruokavaliot ja treeniohjelmat.. Aloin päästä hommasta jyvälle koko ajan enemmän.Parin vuoden päästä siitä, sain ehdotuksen Boogie Mustoselta: hän halusi valmentaa minua kisalavoille! JOten sitten sitä alettiin treenata ja syödä uudella tavoitteella. Ajelin Boogien luokse kerran kuussa treenaamaan ja kuulemaan palautetta. Treenasin täysillä, täysin ohjelman mukaisesti. Söin kirjaimellisesti ruokavalion mukaan. Ainoa ongelma oli että mielestäni ruokavalio ei tukenut massan kasvatustani tavalla jolla olisi pitänyt niinkuin ei treeniohjelmakaan. Myös se että Boogien mielestä minun olisi pitänyt nyt tänä syksynä kisata, vaikka itse en kokenut että massaa olisi niin paljon että pärjäisin.

Tein päätöksen vaihtaa valmentajaa...ja päädyin Johannan ja Sampon koulittavaksi. Sampo hoitaa pääasiassa valmennukseni.Sain uudet ruokavaliot ja treeniohjelmat, joista heti näki että ne on yksilöityjä ja tukevat tavoitettani. Ajelen parin vkon välein lahteen Sampon treenattavaksi ja saamaan lisää hyviä vinkkejä. Kehitystä on tullut huimasti!

Sitä ei kaikki tajua, miten paljon työtä tarvitaan lihaksen kasvattamiseksi. Vaikkei ole nälkä, sun on pakko syödä, eikä vaan syödä vaan syötävä puhtaasti, täysin ruokavalion mukaan, mitään lisäämättä mitään pois jättämättä. Mielihalut on vaan unohdettava...tietty, on mullakin ns. boost.päiviä jolloin herkuttelen. Sen lisäksi on vaan jaksettava painaa siellä salilla satanen lasissa, vaikka kuinka väsyttäisi! Itse en ole koskaan jättänyt treeniä tai lenkkiä väliin väsymyksen tai laiskuuden takia. Mutta väsyttänyt on kyllä ja paljon...mut sinnikkyys palkitaan ;)

Monet kiinnittävät huomioo siihen kuinka en syö pullaa tms.tarjolla olevaa herkkua, en osta jäätelöö kesällä kioskista, en käy juurikaan dokailemassa, nousen aamulla aikasin ehtiäkseni lenkkeillä sekä treenata ennen töitä...ja treeninikin ovat kuulema aivan älyttömiä rääkkejä joissa ei ole mitään järkeä. :D ehkä tottakin :D heheh! Jotkut ovat jopa ilkeitä asian suhteen, huomauttelevat ruoasta nipottamisesta, enkö osaa yhtää olla rennosti, miks oon niin tylsä...Kerran yksi isomman kokoinen nainen sanoi salilla et mitä säki tääl teet, ei sun tarvii laihtua!!! yritin hänelle selittää että salille tullaan tekemään muutakin kuin sitä mutta katteli vaan mua nenän varttaan pitkin ja sanoi että tuun sinne vaan heiluttelee peppuani!! :D totesin etten suinkaan meistä kahdesta ole se joka siellä käy vaan heiluttelemassa ;) Nomutta, jokaisella omat mielipiteensä, onneks tiän mitä haluan ja miten pääsen siihen! Ihan sama mitä ihmiset sanovat! :)
Annan kaikkeni, teen kaikkeni päästäkseni tavoitteeseeni...ja sitäpaitsi, en koe elämäni olevan tylsää! Päinvastoin!! Onko mitään hienompaa kun näkee kroppansa muuttuvan koko ajan?? Ja kun jokainen teko vie lähemmäs unelmaa?? Elän unelmaani! :)

Palataan taas! treeni iloa!;)

-Ruusu